Odottaminen, odotus. Jos on kyse jonottamisesta, olen melkoisen hyvä ja kärsivällinen siinä. Sitä on joutunut niin monet kerrat lapsuudesta asti tekemään. Mutta jos tarkoitetaan odottamista kivojen yllätysten tai asioiden edistymisessä, kärsivällisyyteni on tipotiessään. Se näkyi mm. kun olin päättänyt kosia Sulhoa. Olin päättänyt, että se tapahtuu 12.12.12. Noh, palapeli jolla kosin häntä, valmistui jo monta päivää ennen, enkä malttanut odottaa enää. Meidän kihlajaispäivähän on siis 7.12.12. Se siitä "hienosta" päivämäärästä, mutta ompahan omamme.
Kovasti nyt taistelen kärsimättömyyttäni vastaan Varaa päivä-korttien kanssa. Keskiviikkona K-kaason luona käydessäni OLISIN kovasti halunnut jo viedä kortin. "Ei, ei vielä."selitin itselleni. Nyt ovat lauantaina eli huomenna tulossa porukat ja pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa käymään nimpparikahvilla ja voitte kuvitella sitä ajatusta päässäni "Että ne kortit muuten pysyy vielä pois näkyviltä!!!"
Tarkoitushan on laittaa ne VASTA joulukortin väliin. Täytyy pyytää Sulhoa piilottamaan ne jonnekin väliaikaisesti. :D
perjantai 17. lokakuuta 2014
Odotus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hillitse itsesi nainen. :D No mä olen kyllä samanlainen hätähousu mitä tulee juuri näihin kivoihin juttuihin. Harvoinpa meillä syntymäpäiväyllätykset annetaan syntymäpäivänä, tai isänpäiväyllärit isänpäivänä. En vaan pysty pidättämään itseäni ja annan ne liian aikaisin.
VastaaPoistaSain hillittyä.;)
VastaaPoistaMuistan, kun jo muksuna olisin halunnut antaa esim isänpäiväkortit yms heti kun ne kotiin sai viedä.;)